Eräs 1900-luvun kielifilosofian kiinnostavimmista aloitteista oli ehdotus, joka määritteli merkitykset kommunikaation avulla, puhujien intentioiden kautta. Tämä linja kehittyi aikanaan kuuluisaksi Paul Gricen ansiosta. Osoittautuu, että hyvin samantapaisia ajatuksia oli alustavasti esittänyt jo suomalainen Erik Ahlman useissa teksteissään vuodesta 1926 alkaen. Hänen tärkein innoittajansa oli silloin Anton Martyn kieliteoria. Ahlman tekee myös olennaisen erottelun: toisaalta puhujilla on yksityiset intentionsa, toisaalta kielen yleinen normisto säätelee ”pelin sääntöjen lailla” sitä mitä lauseella voi mielekkäästi ilmaista. Ilmeisesti Ahlman on etappi Martyn ja Gricen välillä (...) ja ehkä myös ensimmäinen, joka Suomessa teki varsinaista kielifilosofiaa. (shrink)

Itsenäisen Suomen filosofian historia tunnetaan sen läheisistä suhteista anglosaksiseen akateemiseen maailmaan. Autonomian aikana suomalainen akateeminen filosofia suuntautui sitä vastoin saksankieliseen Eurooppaan. Esittelen tässä tekstissä joitain esimerkkejä saksalaisen filosofian vaikutuksesta suomalaiseen filosofiaan autonomian aikana.

Is God a timeless God? One standard argument against the supposition that He is is that it appears to be incompatible with God’s posited omniscience. If God is timeless, He cannot know truths involving temporal indexicals, such as the one I express right now by ”I am sitting now”. In this article, I discuss this argument and consider some replies to it. I focus on the denial of the view according to which knowledge expressed with temporally indexical true statements is (...) relevantly different from knowledge expressed with corresponding statements without indexicals. (shrink)